Nilkkilarppaamisen kausi - PKSRP

Lokakuu 1993 - Erynbar 3 (Heinäkuu 1996)

Alku

Vuonna 1988 kirkkonummelaiset ala-astelaiset Bergie ja Rambo etsivät tekemistä Ingelsin talosta. Käteen tarttui Kimblen sijaan Runequest. Tästä alkoi intensiivinen roolipelaamisen kausi. Syyskuussa 1993 Bergie oli Fantasiapeleissä selailemassa Gurps Vikings -sääntökirjaa, kun joku omituinen pitkätukka tuli juttelemaan. Meillä on turnajaiset Suomenlinnassa. Miekkoja ja viittoja, tulkaa mukaan.

Otso Vainion kutsumina sankarimme eli Bergie, Rambo, Henkka ja Wilma (8v.) kaivoivat kaapeista lakanoita, yöpaitoja ja muita sopivia varusteita ja hakeutuivat Sipoon Willimiesten bofferiturnajaisiin. Turnajaisten päätteeksi alkoi larppi: pelaajat jaettiin kahteen porukkaan, ja kun toinen ryhmä oli häipynyt, Otso kiipesi muuria ylös ja kertoi tilanteen. Hiidet olivat kaapanneet prinsessan, joka siis täytyi löytää. Ja näin peli alkoi.

Sankarimme jättivät sipoolaisille yhteystietonsa. Kun sipoolaisista ei kuulunut mitään, oli aika aloittaa oma larptoiminta. Lukuisat Ingelsin patjat ja sähköputket otettiin käyttöön bofferimateriaalina. Ensimmäinen varsinainen oma tapahtuma oli bofferointia Maunulan metsissä vappuna 1994, Mummon asuntoa tukikohtana pitäen.

Suomenlinna

Sankarimme päättivät alkaa järjestämään omia pelejään villimiesten turnajaisista opitun kaavan mukaisesti. Luontevaksi pelipaikaksi muodostui Suomenlinna. Tyypillisesti pelissä useampi eri seurue tavoitteli kuninkuutta, tavallisesti listimällä kilpailijansa. Pelinkirjoittajana toimi lähinnä Bergie. Varsin dynaamisissa peleissä kiivettiin ylös muureille, hypittiin niistä alas ja juostiin ympäriinsä mätkimässä toisia. Peleissä nähtiin myös kuuluisa hiisivarsta, kolmen metrin köyden päässä oleva kymmenen kilon bofferipallo. Suomenlinnan peleistä Suomen metallipiireihin jäi elämään ainakin nimi Lord Shanodin.

Pelien myötä myös porukan bofferinvalmistustekniikka kehittyi. Alkuperäsestä yksinkertaisesta sähköputkesta siirryttiin kaksinkertaiseen rakenteeseen miekkojen katkettua. Myös teräsrunkoisia boffereita kokeiltiin, mutta niistä luovuttiin liian taipuvuuden takia.

Tuonela

Kun Suomenlinna oli liiaksi koluttu, piti löytää uusi pelipaikka. Paikaksi löydettiin Rambon sukutila Tuomelan (Tuonelan) metsät kaivoskuoppineen. Legendaarisissa Tuonelan peleissä otti tuntumaa larppaamiseen mm. tuleva Crionin pelinjohto.

Mikko Gordonin hallitus

Loppuvuodesta 94 toiminta oli vakiintunut sen verran paljon, että sen ympärille päätettiin perustaa rekisteröity yhdistys. Ajatuksena oli hakea tukia mm. Nuorisoasiainkeskukselta. Perustamiskokous pidettiin Ingelsissä keväällä. Yhdistyslakia oli tulkittu niin, että vajaavaltainen tarkoitti alle 15-vuotiasta. Jäsenten isoveljiä rekrytoimalla kolmen 15-vuotiaan tavoite täyttyikin. Yhdistyksen nimeksi päätettiin byrokraattisesti Pääkaupunkiseudun roolipelaajat eli PKSRP. Puheenjohtajaksi valittiin skottisyntyinen Mikko Gordon ja sihteeriksi Bergie. Yhdistyspaperit eivät kuitenkaan koskaan päätyneet Patentti- ja rekisterihallitukselle ikäongelmista johtuen. Perusta susien järjestäytyneelle toiminnalle oli kuitenkin luotu, ja toiminta jatkui tästä eteenpäin rekisteröityneen yhdistyksen tavoin.

SuoLi

PKSRP oli ensimmäisiä larppiseuroja pääkaupunkiseudulla. Koska Bergie ja Rambo olivat alusta lähtien mukana larppimaailman oleellisilla (ja ainoilla) postituslistoilla, PKSRP kutsuttiin mukaan Hämeenlinnassa vuonna 1994 järjestettyyn Larp-coniin. Conissa pidetyssä Suolin perustuskokouksessa Bergie valittiin vastaamaan bofferiturvallisuudesta bofferimarsalkkana (jostainhan sitä on ihmisen aloitettava).

Korpin Klaani

Samaan aikaan toinen pääkaupunkiseudun aktiivinen larppiseura, Korpin klaani (entinen Sipoon villimiehet) pyöritti aktiivista toimintaa muun muassa bofferitreenien saralla. Vähän aikaa PKSRP:n toiminta oli lähinnä korppien treeneihin osallistumista. Iso osa nuoremmista korpeista identifioitui hiljalleen PKSRP:n porukkaan, jonka jäsenmäärä siten kasvoi paljon alkuperäistä kaveriporukkaa suuremmaksi. Tuohon aikaan oli vielä mahdollista käydä halutessaan kaikissa Suomessa pelattavissa larpeissa, ja PKSRP:n porukka olikin yleensä hyvin aktiivista osallistuen peleihin omana porukkanaan. Ensituntumaa teräsmiekkailuun haettiin Nordarakeista, mutta bofferit olivat vielä parempia, kun niiden kanssa sai ottaa kontaktia.

PKSRP:läiset osallistuivat omana porukkanaan myös Korpin klaanin Nuukankangas-peliin, josta alkoi hiisiryhmätraditio. Pelin ensimmäisenä yönä PKSRP:läiset pitivät varsinaiset hiisibileet hyödyntäen mm. trumpettia ja estäen koko muun pelin nukkumisen. Seuraavana aamna hiidet saivat muutamia vankeja, mutta sen jälkeen jokainen peliin osallistunut ryhmä kävi vuorolaan listimässä hiisiporukan. Viimein iltapäivällä väsyneet ja välillä eksyneetkin hiidet yrittivät nukkua teltassaan, kun teltan ulkopuolelta kuului ääni: Missä ne on? Jyrätäänksme ne vai ei? jolloin teltasta vastattiin: Jyrätkää vaan, mutta jossain muualla ja hiljempaa.

Myslikilju ja Grudismi

Myös Nuukankankaasta jäi porukkaan useita pitkään eläneitä lempinimiä. Peli toi mukaan mm. Luihun, Mitin ja Grudin. Näistä Grud varsin kosmisen sekavana hahmona saavutti suuren kansansuosion ja joissain susipeleissä esiintyikin grudistien kultti. Korpin klaanin Raaseporin pelissä PKSRP:läiset esiintyivät omana ryhmänään, joka majoittui varsinaisen leirialueen ulkopuolelle. Luihu oli saanut etukäteen vihiä pelissä valuuttana käytetyistä lasihelmistä ja ottanut niitä mukaansa pussillisen. Kun peli ei juonellisesti juurikaan edennyt, päätyivät Bergie je Luihu pelin majatalotelttaan. Majatalon pitäjältä kysyttiin, mitä yhdellä lasihelmellä saisi. Hän katsoi helmeä hetken ihmeissään ja totesi: Seitsemänsataa tuoppia. Lienee turha sanoa, että kaikki pelissä olleet PKSRP:läiset viettivät villin illan siman eli myslikiljun parissa. Aamulla Grud löydettiin makaamasta sahanpuruläjässä ohjastaen kahta tyttöä seisomaan auringonsuojana.

Valon lapset

PKSRP:n ensiesiintyminen Ropecon-messuilla tapahtui 1995 Wheel of Timesta kopioidun Valon lapset -ritarikunnan väreissä: koko jäsenistö pukeutui valkoisiin tabardeihin, joissa oli aurinkokuvio rinnassa. Samassa conissa Wilma voitti pukukilpailun hobittina ollessaan muita kilpailijoita puolet lyhyempi ja söpömpi. Wilma nähtiin palkintokorokkeella virkkaamassa.

Mummon marpit

Syksyllä 1995 jo edellisenä vuonna alkaneet mummolasta käsin järjestetyt bofferointitapahtumat alkoivat vakiintua viikottaisiksi. Pelkästä bofferoinista alettiin siirtyä yksinkertaisiin juonellisiin peleihin eli maanantailarppeihin, marppeihin. Sittemmin tapahtuman konsepti on jatkunut alkuperäisen mukaisena: keräännytään mummolle varustautumaan, syömään ja jakamaan roolit, pidetään peli Maunulan lähimetsässä ja palataan mummolle nauttimaan pullaa ja mehua. Parhaimmillaan marpeissa on ollut yli 50 osallistujaa. Marppikansan kokoontuminen mummon takapihalla aiheutti keskustelua taloyhtiön kokouksissa, mutta se kuitenkin sallittiin. Keväällä 98 marpit siirtyivät mummolta Maunulan nuorisotalolle.

Älä nuuski niitä, ne on kuolleitaOhikulkija marpissa koiralleen

Marpit ovat olleet järjestölle tärkeä rekrytointikanava tarjoten uusille jäsenille helpon tavan päästä kiinni toimintaan ja susien pelityyliin. Samalla sosiaalinen tapahtuma on pönkittänyt susien yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tirthon ja Les

PKSRP:n ensimmäinen suurempi peli Tirthonin metsä noin 50 osallistujalla, joka pelattiin Nuuksion Haukkalammella. Peliin osallistui PKSRP:läisten lisäksi lähinnä korppeja omilla hahmoillaan. Jatkumona järjestettiin syyskuussa 1995 Lesin metsä, jonka hahmoista puolet kirjoitti Wilma, joka oli tuolloin 10-vuotias. Lesin metsä sattui yhteen larppaamisen ensimmäsen mediakohun aikoihin, ja pelistä olivat reportoimassa mm. Mirja Pyykkö ja Uusimaa-lehden tutkiva reportteri Nina Talvela.

Kallandorin kausi Säännöttömän roolipelaamisen parissa kunnostautunut Kallandor liittyi PKSRP:hen syksyllä 1995. Bergien lukiotoverina Kallandor päätyi nopesti varsin aktiiviseksi jäseneksi, ja alkoi muokkaamaan toimintaa eläytyvämpään suuntaan. Tähän aikaan larppaaminen oli lähinnä suorituskeskeistä pisteiden keruuta. Kallandorin esimerkillä myös pari vuotta käytössä olleet larp-säännöt poistettiin ja siirryttiin realistisempaan linjaan.

Aktiivinen pelityylin kehittäminen marpeilla. Larppaamisen kehittämisen välineeksi valittiin viikottainen peli- ja mättötapahtuma, marpit. Ajatuksena oli, että marpeissa tutustutettaisiin porukka eläytymään erilaisiin voimakkaisiin tunnetiloihin ja tilanteisiin. Peleissä ei ollut pahemmin juonta tai ainakaan tavoitteita; lähinnä keskityttiin vain eläytymään tilanteeseen. Tämä johti hiljalleen porukan oman, varsin valtavirrasta poikkeavan pelityylin kehittymiseen ja niin kutsuttuun ingame-hengaukseen.

PKSRP:stä Harmaasusiin

Syksyllä 1995 järjestettiin Vänrikki Stoolinkadulla PKSRP:n vuosikokous, jossa tärkeimpänä asiana oli ehdotettu nimenmuutos. Monet jäsenistä kokivat byrokraattisen PKSRP:n liian vastenmielisenä ja hankalana, joten haussa oli raflaavampi nimi. äänestyksen voitti lopulta Harmaasudet, PKSRP:n useammassa pelissä esiintyneiden Harmaasuden palkkasotureiden mukaan. Tiukkana kakkosena oli Walcoapilan Weljescunta.

Nimenvaihdoksen myötä Harmaasuden palkkasotureille vakiintunut sudenpää-logo otettiin koko yhdistyksen käyttöön. Sudenpää-logo nähtiin voitokkaana useissa Korpin klaanin bofferitreeneissä järjestetyisä massataisteluissa maalattuna kaikkien susien kilpiin.

Skotlanti

Braveheartin ilmestymisen myötä sudet valtasi voimakas Skotlanti-innostus, varsinkin erään suden ollessa aito skotti. Kilttejä ilmestyi suuressa määrin susien varustukseen, ja monissa marpeissa skottisoturit maalasivat naamansa siniseksi. Juhannuksena 1996 pidettiin myös skottihenkinen minilarppi Nuuksiossa. Sittemmin susivoimin vuosina 2000 ja 2001 järjestetyt Skottilarpit jatkoivat teemaa.

Turun toverit

Syksyllä 1995 susien Turkuun muuttanut ulkojäsen Ruuska perusti oman larp-seuransa Belegwaithin, joka sittemmin muodostui varsinkin helsikiläisten mielissä Harmaasudet Turuksi eli Turun tovereiksi. Belegwaith järjesti ensimmäisen fantasiapelinsä Ruissalossa keväällä 1996. Peliä odotellessa valmistettiin susilippu Turun opettajakoulutuslaitoksen liikuntasalissa. Helsinkiläisten delegaatio osallistui peliin Harmaasuden palkkasotureina. Valitettavasti turkulaiset eivät koskaan saapuneet paikalle, joten Harmaasuden palkkasoturit pitivät oman pelinsä. Peli kulminoitui Bergien ja Callandorin hahmojen väliseen johtajuuskiistaan, jossa kokeiltiin ensimmäisen kerran hardcore-larppausta.

Ruhjeitaan hoidellen sudet palasivat tyytyväisinä Helsinkiin. Myöhemmin Belegwaith keskittyi kyberpunk-peleihin (Thunderdome). Huomattavasti myöhemmin Harmaasudet Turku käsitti Monan, joka on myös sittemmin muuttanut Helsinkiin.

Erynbarin tie

Lesin metsän pohjalta nousi ajatus ns. kolmoislarpin järjestämisestä, eli kolme toisiinsa löyhästi liittyvää peliä samassa paikassa samaan aikaan. Potentiaalista pelipaikkaa lähdettiin katsomaan syksyllä 1995 harmaasusien kevätretkellä eräiden korpin klaanin bileiden jatkoksi lopulta vain kahden krapulaisen hengen voimin. Kun Nuuksioon ei päässyt bussilla, sinne mentiin taksilla. Pelipaikat tiedusteltiin ja poispääsy tuotti omat ongelmansa, kun bussi ei kulkenut. Tuohon aikaan metsästä löytyi sellainenkin eksoottisuus kuin puhelinkoppi.

Tästä lannistumatta yhden Rajamailla-pelin kylistä kirjottaisi Mallu, sijoittaen sen Erynbrin maailmaan. Toinen olisi hiisien politikointia Brucen kirjoittamana, ja kolmas olisi Montaillou-mukaelma Callandorin ja Perovuon tekemänä. Koska kyseessä oli kolme peliä yhdistettynä, tarvittiin paljon pelaajia. Markkinointia harrastettiin larppaajayhteisön lisäksi myös Fantasiapelien ilmoitustaululla.

E3:sta kirjoittamassa oli kolme tiimiä, joista jokainen vastasi omasta pelistään. Bergie ja Mallu tekivät lomamatkan Skotlannin ylängöille, jossa oikoluettiin kaikki siihen mennessä kirjoitetut hahmot. Callandorin kirjoittamat hahmot saatiin tosin valmiiksi vasta vähän ennen peliä. Ennen peliä Rambo, Bruce, Rimbo ja muutama muu tekivät pitkän viikonlopun mittaisen tiedusteluretken pelipaikoille, jossa mm. hukuttiin suohon, upottiin järveen ja eksyttiin.

Erynbar 3

Pelin alkupäivänä 170 henkeä keräätyi Nuuksioon ja hajaantui eri pelipaikoille. Jo ensimmäisenä iltana hiisleirissä oli nähtävissä tyytymättömyyttä järjestelyihin, ja Bergietä yritettiin ja Rambo heitettiin järveen leirille olevan matkan takia. Seraavana aamuna varsinainen peli alkoi harmaassa mutta siedettävässä kelissä. Huononevasta säästä huolimatta peli lähti käyntiin kohtuullisesti. Iltapäivällä kuitenkin sään, skinheadien ja juonen lannistamat lopettimat pelinsä. Parissa tunnissa ongelma levisi kaikkiin kolmeen kylään. Pelin päätyttyä Bergie muutamine harmaasusien ydinaktiivien kanssa tutustui kolmoskylän kotiviinivarantoon myrskyn raivotessa. Viikonlopun aikana tuuli heitti osallistujien telttoja järveen ja vettä tuli vuosisadan ennätyslukemin. Tähän suurin osa pelaajista ei ollut varautunut. Paikalta päästyään Berige ja Mallu päättivät, etteivät sudet enää koskaan järjestäisi peliä ilman lämmintä sisätilaa.

Erynbar 3 - Rajamailla oli Suomen tuolloisen historian toiseksi suurin larppi, ja todennäköisesti kunnianhimoisin. Se oli myös usealle larppaajalle, kuten Juho Lindmanille, ensimmäinen peli, aiheuttaen myöhempääkin larp-innostusta.

Historialarppaaminen - E3:n jälkeen

Heinäkuu 1996 - Elokuu 1997

Erynbarin kaatajaiset

Forever young. Rajamailla oli Suomen larp-historian pahin floppi ja sitä puoli vuotta valmistelleille järjestäjille melkoinen shokki. Näin ollen peli täytyi kaataa asianmukaisin menoin. Mummon poissaollessa kaatajaiset järjestettiin Maunulassa. Luihun papereilla haetun viinan ja illan elokuvan voimin osa järjestäjistä päätyi suremaan elämisen kurjuutta osan löytäessä uskoa tulevaisuuteen. Optimistisemmalla puolella intouduttiin vannomaan touhun jatkuvuutta iskulauseena elokuvan nimike Forever young, joka jäi elämään useiden kännibileiden ajaksi.

RoPeConin doktriini

Katastrofaalisesti päättynyt Erynbar 3 pakotti sudet miettimään uudelleen tulevaisuuttaan ja linjauksiaan. Ropeconissa ylläpidetyn esittelypöydän ohella Paasitornin yläkerrassa järjestettiin kaikille susiaktiiveille avoin tulevaisuusmietintö. Todettiin, että susilla ei olisi larp-seurana olemassaolon edellytyksiä fiaskon jälkeen. Samalla monet aktiivit toivat esiin varhaiskeskiajan historiaan kohdistuvan kiinnostuksensa. Näin ollen toimintaa päätettiin ohjata fantasiasta historiallisempaan suuntaan, lähtökohtana 1100-luvun Eurooppa. Samalla päätettiin luopua myös bofferimiekoista ja siirtyä kylmään teräkseen. Palaverissa Perovuo esitteli suunnitelmia keskiaikaisen kylän rakentamisesta. Vaikka osa fantasiasta innostuneista jäsenistä ei päätöksistä innostunutkaan, uudella susilarppaamisen linjalla oli kuitenkin vahva enemmistö puolellaan.

Jo Erynbarin kaatuminen oli tahrannut susien maineen pelinjärjestäjinä muun larp-kansan keskuudessa. Siirtyminen teräkseen ja historiaan vain vahvisti tätä irtiottoa. Aiempi voimakas yhteistyö Suolin ja Korpin klaanin kanssa katkesi kuin veitsellä leikaten ja osa vanhoista susiaktiiveista jäi sille tielleen. Kesti vuosia ennen kuin katkenneet siteet alkoivat korjautua ja susien maine pelinjärjestäjinä puhdistui. Tämä vaati myös ainakin yhden sukupolvenvaihdoksen. Myöskään kaikki tapahtuman myötä katkenneet henkilösuhteet eivät ole korjautuneet.

The Gathering

Elokuussa 1996 Bergie ja Rambo lähtivät maailman suurimpaan larp-tapahtumaan, The Gatheringiin Derbyssä Englannissa. Tapahtumassa viisi eri puoluetta kokoontui alueelle kamppailemaan poliittisesta vallasta. Sankarimme liittyivät muiden suomilarppaajien esimerkillä viikinkivaikutteiseen Wolves-puolueeseen. Ennen tapahtuman viimeisen päivän viidentuhannen hengen massataistelua suomalaiset kuluttivat aikaa oluen ja absintin parissa sekä Suomi-kuvaa rakentaen. Otso Vainiota kierrätettiin haastamassa ja voittamassa kaikkien puolueiden miekkailumestarit. Samalla kaikki suomalaiset jakoivat mukaville ihmisille kukkia kertoen, että jos kukkia pidetään päässä massataistelussa, emme löisi heitä liian kovaa ainakaan päähän. Suomalaisten telttaan tuotiin ulkomaalaisia ryhmittäin, ja heitä lähinnä raahattiin sammuneina ulos. Bergie sai myös ensimmäisen tuntumansa kilpimuurin ylläpitoon usean sadan hengen kärhämässä Wolvesien portilla. Ennen lopputaistelun alkua suomalaiset kävelivät pelinjärjestäjän luokse kertoen suu vaahdossa eikö peli jo ala: meiltä alkaisi kärpässienet loppua. Tuskin kukaan osallistujista lähti pelistä tietämättä suomalaisten olleen paikalla.

Takaisin Lontooseen päässeiltä sankareiltamme olivat rahat jo loppu, joten kaupasta löydettiin aamupalaksi vain eksoottista mysli-cherry-cola-yhdistelmää. Kun paluulennon aika koitti, todettiin tuliaisviinojen nostavan laukkujen painon yli lentoyhtiön rajojen. Näin chainien päätettiin olevan vaate matkatavaroiden keventämiseksi. Pahaksi onneksi Lontoon toisella kentällä oli käynnissä konekaappaus ja Gatwickin kenttä oli täynnä konepistoolein aseistautuneita turvamiehiä. Metallinpaljastin yllättäen havaitsi rautapaidat ja sankarimme kiidätettiin kentän turvallisuuspäällikön puheille. Historical re-enactment? Great! Panssarit saivat jäädä päälle, mutta lateksimiekat siirtyivät lentohenkilökunnan huostaan. Lennon ajan Finnairin lentoemot viettivät kysellen sankareiltamme chaininväännön saloista.

Kallandorin separatismi

Mallu oli odottelemassa kyydin kanssa lentokentällä ja kertoi jotain pahaa tapahtuneen. Samana päivänä pidettyyn marppiin Kallandor, Perovuo, Henkka ja Suvi olivat tulleet kertoaakseen perustaneensa oman larp-seuransa ja yrittäen saada susia siirtymään siihen Bergien hirmuvallan alta. Pyörittää seuraa kuin David Koresh, he sanoivat. Sudet kuitenkin jäivät lojaaleina, mutta Bergien suhde koko lukion kaveriporukkaansa katkesi.

Luvat kaupungilta

Boffereista teräsmiekkoihin siirtyminen ei ollut niin yksinkertainen projekti kuin ehkä luulisi. Vain muutamilla susilla oli jo valmiiksi teräsaseita. Avuksi löydettiin nastolalainen miekkaseppä Tommo, jolle Bergie ja Hölö piirsivät miekkadisainit. Miekkojen lisäksi keskustelua herätti turvallisuus ja homman laillisuus. Teräsmiekkojen kantoon tulkittiin kansallispukuihin liittyvää kuuluu pukuun -käytäntöä. Varsinaista miekkailua varten päätettiin kääntyä poliisin puoleen. Bergie ja Bruce ottivat miekkansa ja lähtivät Pasilan poliisitalolle. Bruce kantoi miekkaa olallaan ja ohiajaneesta poliisiautosta kuulutettiin: Pistä se sapeli pois. Tästä lannistumatta lupaa kuitenkin pyydettiin. Poliisiaseman päivystäjä suhtautuikin yllättävän myötämielisesti teräsmiekkailuun kun toiminnan perusteita selitettiin. Myös kaupungin puisto-osastolta saatiin luvat Hesperian ja Maunulan puiston käyttämiseen viikottaisessa toiminnassa.

Airut

Ropeconin kokouksen johdosta Mallu jäi ilman hallituspaikkaa, joten hänelle keksittiin vastuualueeksi susien uusi jäsenlehti, Harmaasusien Airut. Nimi perustui siihen, että tässä vaiheessa susien historianalueena oli sydänkeskiaika, johon helposti rinnastettiin ritariromantiikka turnajaisineen ja airuineen. Lehden sisältönä ovat olleet kertomukset eri tapahtumista, historialliset tarinat ja viikinkiaikaan sekä muuhunkin historiaan liittyvät artikkelit. Airuen kantavana voimana toimi usean vuoden ajan kolumni Yaroslavin palsta, jossa Yaroslav erilaisten kertomusten muodossa analysoi susien toimintaa sekä henkilöitä ja viihdytti yleisesti lukijakuntaansa.

Ajatus histelistä

Uuden historiallisen suuntauksen myötä tuli ajatukseksi järjestää viikinkiaikaan sijoittuvia yleisötapahtumia yhdessä eri matkailujärjestöjen kanssa. Esiintymällä yleisötapahtumissa sudet voisivat lisätä yleistä historiatietoutta, värvätä jäseniä ja rahoittaa muuta toimintaansa. Ensimmäistä histel-tapahtumaa kaavailtiin Porvoon linnavuorelle. Ajatukselle saatiinkin jonkinlaista vastakaikua Porvoon kaupungin matkailuosastolta. Samaan aikaan sudet alkoivat kuitenkin saada esiintymiskutsuja jo olemassaoleviin tapahtumiin, joten oman tapahtuman järjestäminen jäi väliin.

Wolfpack

Susien useissa peleissä esittämä Harmaasuden palkkasoturit osoittautui hyväksi tavaksi järjestää pelien sisäistä hengausta. Helsingin ja Turun harmaasusien välisissä keskusteluissa pohdittiin, että samaa konseptia voisi käyttää laajemmaltikin. Ajatus wolfpackista perustui siihen, että elettäisiin viikinkiaikaisen palkkasoturijoukon elämää vakiohahmoilla. Pelin järjestäminen olisi helppoa, koska hahmot olisivat jo valmiina eikä tarvitsisi keskittyä kuin pelin lähtötilanteen rakentamiseen. Samoin pelaajat voisivat panostaa varustautumiseensa aivan toisella tavalla kuin vaihtuvahahmoisissa peleissä.

Wolfpackia ei kuitenkaan haluttu pitää vain susien konseptina, vaan sille haettiin muun larp-maailman hyväksyntää Suolin kokouksesta Turusta. Auto lastattiin mustiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneilla susilla ja delegaatio oli valmis. Bergie hoiti puhumisen ja muut sudet lähinnä seisoivat varuillaan mustat aurinkolasit päässä ja nappi korvalla. Periaatteellinen Suolin hyväksyntä toiminnalle saatiinkiin.

Viikinkilarp

Susien ensimmäinen isompi tapahtuma E3:sen jälkeen oli Epoon nuorisoseurantalolla järjestetty 1100-luvulle sijoittunut viikinkilarp. Joulukuussa pidettyyn peliin osallistui noin 50 henkeä. Tapahtuman ajatuksena oli keskittää peli lähinnä sisätiloissa tapahtuvaan juonitteluun, eläytymiseen ja juhlimiseen konfliktien sijaan. Pelissä useat seurueet olivat saapuneet pakanauskoisen jaarlin puheille keskustelemaan uskonnosta, käännyttämään ja politikoimaan. Peliä pidettiin varsin onnistuneena ja susien debyyttina historialliseen larppaamiseen. Viikinkilarpista jäi myös elämään novgorodilainen kauppias Yaroslav, myöhemmin Hukkanakin tunnettu.

Vintereventyr

Helmikuussa 1997 norjalaiset järjestivät Nordisk Kulturfondin tuella satumaailmaan sijoitetun Ett Vintereventyr -pelin. Järjestäjän rahoituksella myös sudet päättivät osallistua peliin. Susiin oli hiljattain liittynyt reippaan oloinen nuorimies Yaroslav, jonka organisoitavaksi ekskursio tapahtumaan annettiin. Peli pelattiin mökkikylässä lumen peittämän tunturin laella. Pelaamista vaikeutti susien kielitaidon puuttuminen erityisesti norjan suhteen, mutta kulttuurivaihtoa harjoitettiin silti tuloksena lauseita kuten Ikke hirvi perkele. Pelistä jäi mieleen varsinkin Korpin klaanin poikien koominen, Saniin kohdistunut kosioretki, jossa veljekset yrittivät väkisin työntää nuorimmaista talon ovesta sisään.

Hiisiekskursiot Crioniin

Loppumattoman Crion 1 -pelitoistumon järjestäjät olivat olleet aikanaan mukana susien peleissä, ja kutsuivatkin ryhmän susia ensimmäiseen omaan peliinsä. Sudet laitettiin pelaamaan omaa hiisiporukkaansa. Hiisien ylläpitämä meininki ja varsin keskeiseksi muodostunut asema pelissä sekä Yaroslavin unohtumaton Snaga-orja -esitys tekivät susien osallistumisesta peliin oman traditionsa. Susien hiisiporukka onkin esiintynyt kaikissa sittemmin järjestetyissä uudelleenpelautuksissa. Vuoden 2002 Crion 1 D:ssä Waldo pelasi gorillapuvussa Esi-Isää, joka tuotiin häkissä paikalle. Huhujen mukaan Crion 2 olisi tulossa vuonna 2004. Nähtäväksi jää, tarvitaanko uuteen peliin hiisien mukanaan tuomaa tilannekomiikkaa.

Wolfpack piirityksessä

Sudet ovat aktiivisesti osallistuneet nastolalaisiin Hiisisuot-peleihin. Kesällä 1997 järjestetty Hiisisuot 4 sijoittui hiisien piirittämään rajalinnoitukseen. Wolfpack aloitti omana palkkasoturiryhmänään muurien ulkopuolelta, mutta onnistui pelastautumaan huomattavasti suuremmalta hiisijoukolta porttien sisäpuolelle. Wolfpack osallistui linnakkeen puolustustaisteluihin, mutta murtautui ulos saarroksesta kiilamuodostelmana muurien kaatuessa. Peli oli varsin onnistunut huolimatta liiallisen magian aiheuttamasta liekinheitin-efektistä. Pelin jälkeen matka jatkui Hollolan keskiaikamarkkinoille, jossa sudet järjestivät mättönäytöksiä ja toimivat kylän kaartina. Tapahtuman iltana pidettiin grillijuhla Erynbar 3:sen muistoksi. Karo ja Anisa liityivät susiin tuon illan seurauksena.

Murhapiirit

Perovuon debyytti pelinjärjestämisessä tapahtui vuonna 1996 Bergien syntymäpäivillä järjestetyssä Murhapiirissä. Ajatus oli yksinkertainen: bileet jatkuivat normaalisti, jokainen oli oma itsensä, mutta jossain vaiheessa pelinjärjestäjä kävi ohjeistamassa jokaista siitä, että joku toinen henkilö haluaisi tappaa hänet. Kohta alkoikin tapahtua kummallisia ruumiiden löytyessä kylpyhuoneesta, ja ihmisten putoillessa viidennen kerroksen ikkunoista (simuloidusti, yllättäen). Oudoista sattumuksista ehdittiin syyttää yhtä jos toistakin henkilöä, joita sitten kiinnitettiin käsiraudoilla pattereihin ja muuhuun kiinteään irtaimistoon. Lopulta, kun poliisit oli soitettu, Luihu ehti puukottaa Bergien kuoliaaksi ja lavastaa kaiken Wilman syyksi ennen Karhuryhmän saapumista. Vastaavalla konseptilla järjestettiin myös toinen peli eräänä yönä kesällä 1997 Suomenlinnassa. Ryhmä oli haaksirikkoutunut vanhalle linnakesaarelle ja nuotion valopiirin ulkopuolella tunneleissa ihmiset alkoivat kadota. Murhapiirit olivat esimerkki susien pelityyliin sopivasta, vähän työtä mutta paljon eläytymistä vaativasta larppaamisesta.

Sommareventyr

Kesällä 1997 jo aiemmin matkanjärjestäjänä kunnostautunut Yaroslav järjesti kahden viikon mittaisen susiekskursion Sommareventyrin. Tapahtuma ensimmäinen viikko vietettiin Holman saarella järjestäen valokuvaustalkoita ja tutustuen läheiseen Rosalan viikinkikylään. Tapahtumassa oli tarkoitus myös järjestää Wolfpack-peli, mutta ukonilmasta luettujen enteiden vuoksi se peruuntui. Holmasta jatkettiin Keskiajan Turkuun, jossa sudet majoittautuivat ensimmäiseksi yöksi Turun vanhalle kaupungintalolle. Keskiajan Turussa sudet järjestivät mm. teatteri- ja miekkailunäytökset. Tapahtuman alun jälkeen osa susista jatkoi Helsinkiin, jossa oli työn alla Kommuunin muutto ja esittelypöytä Ropeconissa. Molemmissa tapahtumissa päällekkäin pidetyt miekkailunäytökset aiheuttivat ongelmia, sillä hyvistä mättäjistä oli pulaa. Ropeconissa tehty aktiivinen värväystyö johti susien jäsenmäärän räjähtämiseen, mukaan tarttui mm. Sportti.

Chain-arvonta

Luihu ja Perovuo päättivät hankkia itselleen kaljarahat järjestämällä susien nimissä arvonnan Ropeconissa 1997. Pääpalkinnoksi he väänsivät chainin ohuesta rautalangasta, ja muina palkintoina oli kommuunin keittiössä susivoimin putsattuja juomasarvia. Arvanmyynti onnistui yli odotusten ja pääpalkinto luovutettiin onnelliselle voittajalle Paasitornin päälavalla.

Vastarintaliikkeet ja kabinetti

Elokuu 1997 - Marraskuu 1998

Kännykkäperformanssi

Harmaasudet suorittivat ensiesiintymisensä performanssitaiteen saralla Taiteiden yössä 1997, jolloin Yaroslav ja Sommareventyrissä merestä kalastettu kännykkä saavuttivat suurta kansansuosiota performanssillaan. Vaaleaan kesäpukuun pukautunut bisnesmies nousi rullaportailla ylös metrosta kompassitasanteelle. Hänen matkapuhelimensa soi, ja keskustelu esimiehen kanssa alkoi, alkuun sävyisästi. Keskustelun kuluessa sävy kiivastui pääten lopulta huutoon: Minä eroan! Joo, on teidän kännykkänne! Tulkaa hakemaan vaan! Viimeisen huudon myötä liikemies paiskasi kännykkänsä kivetykseen. Matkapuhelin ei kuitenkaan hajonnut tähän, joten hän alkoi potkimaan ja hakkaamaan sitä salkullaan. Tästä myös salkku hajosi levittäen valkoisia papereita ympäri kompassitasannetta. Lopulta työhönsä tyytyväisenä liikemies raotti kravattiaan, riisui takkinsa ja poistui tyytyväisesti hyräillen takavasemmalle. Yleisön suosionosoitukset olivat valtaisat.

Myöhemmin sudet ovat esiintyneet Taiteiden yössä myös virallisesti yhteistötahonsa Nuorisoasiainkeskuksen värvääminä. Hesperian puistossa on esitetty musiikkia ja miekkailua. Pitkään suunniteltu naturistinen miekkailuesitys ei ole kuitenkaan vielä toteutunut.

Ne Harmaasudet on ihan hulluja. Jos ne järjestäis cyber-pelin siinä varmaan ammuttais haulikolla. Tuntematon Ropecon-bussissa

Hardcore-histel

Vuosina 1997-1999 susitoiminnan pääpaino oli viikinkiajan Skandinavian elävöittämisessä. Tällöin harjoitettiin varsin aktiivista esiintymistoimintaa. Sudet järjestivät miekkailu-, käsityö- ja musiikkiesityksiä erilaisissa historiallisissa tapahtumissa ja yhdessä tapahtumamarkkinointiyritysten kanssa yritysten virkistystapahtumissa. Esiintymisistä sudet saivat merkittäviä tuloja toimintansa pyörittämiseen, ja joinain vuosina voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen statuksen pitäminen tuntuikin hankalalta. Toimintaa pyörittämään susille valittiin esiintymisvastaava. Tästä eteenpäin sudet ovatkin pyörineet esiintymässä aina häistä ja muista kissanristiäisistä massatapahtumiin asti, sekä johdattaneet satapäisen joukon säkkiin puettuja IT-ammattilaisia läpi Helsingin keskustan.

Hullu Hukka

Susien teatteritoiminta alkoi keväällä 1997 Marleenan johdolla. Ensimmäisenä produktiona oli Keskiajan Turussa esitetty Decamerone. Ammattimaisemmaksi teatteritoiminta muuttui nukketeatteriammattilaisen Karon ottaessa ohjat käsiinsä. Viikinkilarp 2:ssa esitetyn Hullu kuningas -näytelmän myötä teatteriryhmän nimeksi muotoutui Hullu Hukka. Susiteatterin seuraavat produktiot olivat Vipunen vuoden 1998 Keskiaikaisilla karnevaaleilla, Thorin kosioretki Viikinkilarp 3:ssa, Godfredin kuolema seuraavassa osassa, Jaarli, kuski, mies ja kaksi mummoa Keskiaikaisilla karnevaaleilla sekä koko joukko lyhyitä sketsejä kuten Taskuvaras ja Kolme miestä ja tuoppi. Karon lopetettua Emilia pyöritti teatteria hetken aikaa, jonka jälkeen toimiala nimettiin uudestaan Kulttuurivastaavuudeksi.

Kabinetti

Vuonna 1997 susitoimintaan oli tullut suuri määrä uusia, nuorempia jäseniä, ja vanha kaarti alkoi hiljalleen vetäytyä toiminnasta. Useiden jäsenten täysikäistyminen ja siitä seurannut baarielämä myös loivat pahaa verta sukupolvien välille. Omaa toimintaansa varten vanhat sudet loivat kabinetin, joka kokoontui teatteritreenien jälkeen Atelje-baarin nurkkapöydässä. Yhdessä baarimikon kanssa luotiin Harmaasusi (hunajatervaa ja Jägermeisteria) ja HC-susi (Jägermeisteria ja banaanilikööriä) -paukut. Sukupolvien välinen skisma kärjistyi Alokkaan mielenosoitukselliseen istumiseen Ateljeen oven edessä kuuden tunnin ajan kylmänä syysyönä. Fantsupelaajajoukot valtasivat marpit ja vanhat vetäytyivät, mutta paha ei lähde kulumallakaan, joten histel jäi.

Muumilarpit

Luovemman larp-skenen esimerkkinä voisi mainita Muumilarpit. Ensimmäinen peli käsitteli oikeasti muumeja, toisen taas ollessa varsin vinoutunutta cyberpunkkia nimellä Moomin II. Moomin II:ssa esiintyi lahko jonka jäsenet olivat omaksuneet itselleen muumihenkilöllisyyden. Erityisesti mieleen jäivät Muumipapan (Yaroslav) hurjat tarinat seikkailuista merellä ja Penan Muumipeikkopuku. Pelin promootiokuvissa Nuuskamuikkunen joi vuorotellen muumilimsaa ja kaljaa. Peli päättyi kaiken räjähtämiseen, ilmeisesti HattiSWATtien toimesta. Konfliktinmallinnuksessa hyödynnettiin vesipyssyjä.

Käsikirja

Historianelävöittämiseen tarvittavat tiedot ja taidot haluttiin tuoda uusille jäsenille helpommin opittavaan muotoon. Tätä varten sudet päättivät toteuttaa Harmaasusien käsikirjan pohjautuen vanhaan Erynbar 3:sen pelikäsikirjaan. 135-sivuiseen opukseen tekstiä tuottamaan värjättiin lähes koko susien aktiivijäsenistö. Bergie toimitti kirjan webissä julkaistavaan susiSGML-muotoon Karon mökillä uutena vuotena pidetyn mökkireissun aikana. Kirja taitettiin ja kuvitettiin yhden viikon öinä Nimadilla ja painettiin Nuorisoasiainkeskuksen tuella. Taittosession jälkeen väsynyt Skoll huomasi pohtivansa, kuinka taittaa katukiveys tai radiomainos. Kirjaa jaeltiin jäsenistölle ja myytiin myös joissain kirjakaupoissa. Sommelolaiset ovat kertoneet käyttäneensä kirjaa myös sytykkeenä.

Nuorisotyö

Käsikirjan myötä susille muodostui varsin hyvät välit Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Nuokassa nähtiin susitoiminnan olevan varsin järkevää nuorison itse itselleen järjestämää aktiviteettia ja sille löytyi helposti sekä rahallista tukea että toimitiloja. Myös Airutta painettiin Nuokan tuella ennen Helsingin Kaupungin vararikkoa.

Lippumme puolesta tieni kuljen
lippumme puolesta taistoni taistelen
lippumme ystävät ovat ystäviäni
ja viholliset vihollisiani
Susilippu on kunniani, susilippu on vereni!Susien lippuvala

Vuosikokoukset ja Lippuseremonia

Väestöräjähdyksen myötä vuoden 1997 vuosikokous päästiin järjestämään komeasti sittemmin traditionaalisiksi muodostuneissa nuorisoasiankeskuksen Hietaniemen tiloissa. Suuri osa jäsenistöstä oli pukeutunut tummiin pukuihin ja kokouksen avasi kahden lippuairuen avustama susien lippuseremonia. Monissa vuosikokouksissa vääntö hallituspaikoista, yhdistyksen linjasta ja listavaalista on ollut varsin kiihkeää, ja henkilösuhteetkin ovat joidenkin kokousten jälkeen olleet katkolla. Mikä voisikaan olla oleellisempaa kuin vallankäyttö harrastusryhmässä?

Esitteet ja käyntikortit

Esiintymisiä ja rekrytointia varten susien toimihenkilöille painettiin käyntikortit jaettavaksi eri histeltapahtumissa tavatuille potentiaalisille yhteistyötahoille. Samalla susille ja Wolfpackille valmistettiin sarja Bergien suunnittelemia esitteitä, esittelykansioita ja julisteita. Ruuskan aiemmin susille Yhdysvaltain armeijan vanhasta rekrytointijulisteesta muokkaamasta I want you to the Grey Wolves -julisteesta otettiin myös lisäpainoksia.

Landikanmetsästys ja kesäsiirtola

Susien vuoden 1998 kesätapahtumana järjestettiin Kesäsiirtola Hinthaaran nuorisoseurantalolla Porvoossa. Tapahtumassa tanssittiin, ammuttiin jousella ja kahlattiin koskessa. Lenkille lähtenyttä Yaroslavia metsästettiin Landikalla, Bergie jousen kanssa katolla istuen (mihin tarkoitukseen kiltti oli varsin huono vaate). Susikommunistien talon lippusalkoon hilaama Punalippu herätti hämmennystä tapahtumasta susia hakeneissa vanhemmissa. Kesäsiittolasta saatiin myös komeita kuvia miekkailusta kasteisella pellolla.

Amazonimarpit

Toukokuussa 1998 pidettiin käänteissukupuoli-marp, jossa sukupuoliroolit käännettiin päälaelleen. Miehet pelasivat perinteisiä naisrooleja ja naiset miesrooleja, mutta pukeutuminen säilyi ennallaan. Tämä oli edeltäjä varsinaisille Amazonimarpeille, joita on pelattu jo neljä, viimeisin syksyllä 2003.

Amazonimarppien tärkein tekijä oli vähäinen vaatetus. Miehillä yleensä lannevaate ja naisilla esimerkiksi chainibikinit. Peleissä hurjat ja uhkeat perinteisesti jahtaavat tyhmiä kyläläismiehiä (where do I sign? kysyy toinen kirjoittaja) ja uljaat Antiikin Sankarit tavoittelevat amazonikuningatarta tai vähintään prinssipuolison osaa. Pelien tavalliset teemat ovat erilaiset kilpailut, kyläläismiesten ampuminen ja kesken pelit putoavat lannevaatteet. Erityisen hauskaa ampuminen oli Amazon 2:ssa, kun Lindmanin esittämä kyläläinen oli määrätty maalitauluksi ja juoksi karkuun saatuaan tappavan osuman. Hilpeyttä ovat herättäneet myös kyläläisten melko tehottoman tyttömäiset piiloutumiskeinot. Amazonipelit ovat saavuttaneet suurta yleisönsuosiota myös täysin ulkopuolisten keskuudessa. On kuultu myös larppaajasta, joka on ilmoittanut saapuvansa ainoastaan amazonimarppeihin.

Maraagia-kampanja

Maraagia oli Mallun, Wilhelmin, Heikin ja Lindmanin kirjoittama susien fantasiakampanja, jota pelattiin viisi osaa mm. Suomenlinnassa ja Mellunmäen metsässä. Maraagia sijoittui pieneen vast'ikään suuremmasta valtiosta eronneeseen metsäiseen valtakuntaan. Pelin luonteena oli lähinnä poliittiinen juonittelu, jossain määrin miekkailulla ja haltioilla höystettynä. Pelit tarjosivat helppoa viihdettä raskassoutuisen historianelävöittämisen lisukkeeksi.

Sudet mukana Rus-purjehduksella

Viikinkiajan laivan kautta sudet olivat tutustuneet Euroopan ympäri viikinkilaiva replikalla purjehtiviin Rus-kävijöihin. Rus-kävijöiden ensimmäinen laiva oli uponnut vuonna 1994 Latvian edustalla, ja nyt purjehdittiin kakkosalus Heimlosa Rusilla. Kahis ja Porkkana lähtivät mukaan Pariisista Turkkiin suuntautuneelle osuudelle. Merten sankareille pidettiin isot läksiäiset Yaroslavin asunnolla Haagassa. Tarkoituksena oli julkaista tiedonantoja matkan kulusta internetissä Porkkanan lähettämien tekstiviestien pohjalta. Laivan kapteeni kuitenkin suuttui webbiin raportoiduista bilekuvauksista ja lähetti Porkkanan maitojunalla kotiin. Kahis toimi laivan kokkina loppumatkan. Bergie osallistui myöhemmin, vuonna 2001, viimeiselle etapille Venäjältä Suomeen.

Hiiden hirven hiihto

Rus-kävijöiden aloitteesta helmikuussa 1999 järjestettiin ensimmäiset vuotuiset Hiiden hirven hiihtokilpailut. Tapahtuma on Suomen historianelävöittämisseurojen välinen jousilla ja muinaissuksilla käytävä ampumahiihtokilpailu. Ensimmäiset HHH:t voitti susien joukkue, viime vuosina palkinto on päätynyt useimmiten rajan taakse venäläisille yhteistyökumppaneille, mikä tosin on johtunut aina vain ja ainoastaan varusteongelmista. Ensimmäisissä kilpailuissa susien web-toiminta kunnostautui julkaisemalla raportin ja kuvia kilpailusta jo samana iltana. Kyseinen kilpa jäi myös Bergien viimeiseksi susitapahtumaksi.

Sukupolvenvaihdos

Marraskuu 1998 - Marraskuu 1999

Mussu nousi marppibussiin tyhjästä

Useimmat susien nykyisistä tai jopa jo väistyneistä aktiiveista tulivat mukaan suuren sukupolvenvaihdoksen aikaan. Kaikki eivät kuitenkaan seuranneet valtavirtaa ja tulleet mukaan kaverin tai tutun kautta. Esimerkillisen omatoiminen oli nuoriherra Pajarinen, joka uskaltautui nousemaan marppibussiin vaihdettuaan vain muutamana sähköpostiviestin marp-vastaavan kanssa, ja vieläpä kesken matkan! Sittemmin kyseinen hellyydenkipeä nuori mies on opittu tuntemaan ensiksi Minibaarina ja sitten Mussuna — jopa niin, että on itsekin ilmoittanut vahingossa nimekseen Mussu Pajarinen.

Miten suhtautuisit, kun nuorena miehenä lukion ensimmäisellä luokalla kävelisit koulun täydellä käytävällä ja perääsi juoksisi pitkätukkainen, hörhön maineessa oleva poika huutaen, Mussu, mussu. Odota!

Susien vanhempainilta

Uusien jäsenten hankkimiseksi ja toiminnan eri osa-alueiden tuntemuksen lisäämiseksi järjestettiin keväällä 1999 Harmaasusien toimintapäivä Nuorisotalo Merirastissa. Tapahtuman päätti tanssi- ja mättönäytös ja niiden jälkeinen vanhempainilta, jonka keskeisenä päämääränä oli vakuuttaa läsnäolijat susimätön turvallisuudesta. Hallitus oli varautunut huomattavasti tiukempiinkin kysymyksiin, mutta loppujen lopuksi tilaisuus oli varsin leppoisa. Vastaava tilaisuus järjestettiin myös kaksi vuotta myöhemmin. Jonkin verran vanhempia on intoutunut myös varsinaiseen susitoimintaan, lähinnä osallistumalla histel-peleihin.

Retros

Kevennyksenä susien viralliseen linjaan Bruce ja Taikuri järjestivät nk. Hippilarppeja luoden termin lähihistorianelävöittäminen. Keväällä 1998 aloittavat susien vallankumoukselliset elementit liikehdinnän johdossaan Olaus. Lähihistorianelävöittämisen kuulumisesta susien toimintaan väännettiin kättä sähköpostitse kuukausia. Lopulta eräs susiaktiivi jopa päätyi ärähtämään, että Sitten mäkin voin tulla mukaan toimintaan kun te harrastatte pilven polttoa ja ryhmäseksiä oikeasti!

Lopputuloksena Olaus lähti ovet paukkuen yhdistyksestä perustamaan omaa ryhmittymäänsä. Myöhemmin nimen Retros ottanut ryhmittymä kunnostautui jatkamalla hippilarp-perinnettä ja tekemällä oman kaksi peliä sisältäneen 50-luvun teineihin keskittyneen larp-kampanjansa. Moni myöhempi susiaktiivi aloitti uransa Retroksen pelejä kirjoittamalla. Mukaan tulivat mm. Kim ja Pilvinen. Susien esimerkkiä seuraten myös Retroksella oli Turun osasto, joka kunnostautui erityisesti musiikkitoiminnassa. Nykyisin Retros toimii lähinnä omalla osastollaan Ropeconissa.

Kompassi ja legendaarinen

Jo ennen Retrosta ja sen myötävaikutuksella nk. pikkusudet ja muu nuorempi larppaava kansanosa alkoivat olla tuttu Helsingin rautatieaseman kompassitasanteella, jossa hengaaminen oli sosiaalisissa piireissä pysymisen edellytys. Myöhemmin kompassin valtasivat Linna-chatin vakiokävijät ja siellä näyttäytymisestä tuli äärimmäisen epämuodikasta. Huhujen mukaan Kompassilla saattaa nykyisinkin tavata larppaajia, mutta kohtaamispaikkana sitä ei käytä enää kukaan. Sen sijaan legendaarinen, eli vakiintuneen määritelmän mukaan Helsingin Rautatieasemalla aikataulujen alla Minuuttibaarin ja R-Kioskin välissä on säilyttänyt suosionsa.

Kylä ja viikinkilaivat

Yhteistyö toisten pääkaupunkiseudulla rautakauteen keskittyneiden tahojen kanssa alkoi esiintymisten kautta. Sudet olivat mukana kantamassa lankkuja Viikinkiajan laivalle ja järjestivät mm. yhteisesiintymisen kauppakeskus Kolumbuksen Kalevalanpäivän tilaisuuteen. Viikinkiajan laivan kautta Sudet tutustuivat myös Läntiseen Pukkisaareen rautakautista kauppakylää rakentaneeseen Sommeloon ja Viikinkiajan laivan esikuvaan, Rus-kävijöihin.

Yhteistyön pohjalta suunniteltiin suuremman viikinkitapahtuman järjestämistä Itä-Helsinkiin juhlavuodelle 2000. Tämän organisoimiseksi perustettiin Varjagit Ry (Varjagit olivat idäntien viikinkejä - myös nimeä Itäväylän Viikingit harkittiin), jonka hallituksessa myös sudet olivat edustettuina. Sittemmin kyseinen yhdistys ei ole saavuttanut kuin yhden Hiiden hirven hiihdon voiton (ja senkin susituella), mutta Puotilan meripäivät nimettiin uudestaan Varjagifestivaaleiksi.

Sittemmin Pukkisaareen nousseessa kylässä on järjestetty muutama susien peli sekä useita tapahtumia. Susia käsitelleeseen Jyrki-nuortenohjelmaan Pukkisaaressa järjestetyt miekkailukuvaukset johtivat varsin villisti musiikkivideon henkisesti käsiteltyyn materiaaliin. Talkoisin on osallistuttu varsin laiskasti, johon tosin on vaikuttanut myös Sommelon legendaarinen viimetingan tiedotus, esimerkkinä tapahtumaa seuraavana päivänä lähetetyt ilmoitustekstiviestit.

Yhteistyö on sujunut varsin positiivisissa merkeissä myös Viikinkiajan laivan kanssa. 1200-luvulla Lapurin saaren edustalle uponneen meriveneen replika Sotka on tarjonnut myös monille susille unohtumattomia vesiretkiä. Laivayhdistyksen poikien kanssa tultiin paremmin toimeen sen jälkeen, kun retkille tuli promilleraja.

Vähemmän viikinkiaikaan keskittynyt, mutta kuitenkin innokas yhteistyötaho on ollut Varjagifestivaaleja järjestävä asukasyhdistys Puotila-seura. Seuran tärkeänä kiinnostuksen kohteena on ollut Vartiokylän linnavuori, jonka arkeologista tutkimista seura on pitkään vaatinut. Myös Vartiokylänlahden pohjukkaan rakennettavasta viikinkikylästä on ollut puhetta, mutta projekti jäänee odottamaan ruovikkoisen hetteikön kuivaamista täytemaalla.

Viikingeistä muinaissuomeen

Siirtyminen viikingeistä muinais-Suomeen oli enemmän tai vähemmän seurausta Arwenin kiinnostuksesta folkloristiikkaan ja arkeologiaan, sekä myöhemmästä opintojen alkamisesta. Ajatuksena oli Suomalaisten omien juurien tuomien esiin ja kotimaassa sijaitsevien yhteistyötahojen ja historianelävöittämiskäyttöön sopivien kylien hyödyntäminen. Uuden linjan selkeä ensiesiintyminen oli historiallinen live-roolipeli Rautajoki. Tämä suuntaus toi mukaan uusia jäseniä, joiden kiinnostus suuntautui lähinnä historianelävöittämiseen. Kautta vuosien linja on herättänyt myös vastustusta ja halua palata niin viikinkeihin, yleiskeskiaikaan kuin fantasiaankin.

Rautajoki ja Aamutähden kylä

Rautajoen lähtökohtana oli Lindmanin pyrkimys rakentaa hyvä, iso histel-peli. Sivujuonteena projektissa olivat mm. yritys pitää Olaus Susien parissa ja agitoida lupaavat nuoret ihmiset kuten Lettu ja meep susitoiminnan piiriin. Pelistä tuli eräs autenttisimmin historiallisesti Suomessa järjestetyistä spektaakkeleista, jonka sivutuotteena sudet rakensivat Aamutähteläisille kaksi hirsimökkiä. Myös pitkällinen susiprojekti Wolfpack esiintyi pelissä. Kylän rakentamista Aamutähdelle jatkettiin susiperinteenä mm. Musta Lippu -pelissä.

Rautajoessa kolmen hämäläistalon asukkaat taistelivat selviämisestään karjalaisten ryöstöretken jälkeen. Pelaajia tapahtumassa oli noin 70, paitsi susia, myös muita vakavahenkisempiin peleihin keskittyneitä larppaajia sekä Aamutähteläisiä ja susien erinäisiä vanhempia ja nuorempia sukulaisia. Pelissä esiintynyt Wolfpack puhui pelkästään ruotsia, luoden lentäviä lauseita kuten Om man hittar en kött bit, har man vunnit. ja Torsten är Norsk, han sovar med torsk.

Karon ja PT:n fantsupeli

Liian tiukkapipoisen histelin vastapainoksi Karo ja PullaTee järjestivät kiihkeimpien Rautajoki-järjestelyjen lomassa keväällä 1999 Fantsupelin Karon kotona Söderkullassa. Peli oli varsin tyypillinen, joskin juoneltaa kiero fantsupeli, jonka tietyt hahmot kuten samooja H.K. Bleau jäivät ikuisesti muistoihin, kuten myös lause Hän on Teppo ja huolehtii turvallisuudestanne, onhan hän sentään koulutettu ninjatappaja. Pelin jälkeen katsottiin He-Man -piirrettyjä ja hengattiin Karon kotitalon Kompassilla.

Turhautuneet teinit

Lindman ja Maud järjestivät vuonna 1999 Turhautuneet teinit, larpin, jonka sisällä pelattiin metapeli Kuun tanssi. Pelin varsinaiset hahmot olivat enemmän tai vähemmän tunnettuja suomen larp-skenen suuruuksia, susihahmoina ainakin Bergie, Skoll ja Arwen. Peli pidettiin Merikasarmin nuorisotalolla Katajanokalla. Kuun tanssin perusfantasiajuonitteluneuvottelut keskeytti meepin pelaamaan Irreten pelaaman kultaisen lohikäärmeen muuttuminen oikeaan muotoonsa nousemalla tuolille ja ottamalla esiin lapun Olen lohikäärmemuodossa.

Pohjanmaan keikka

Histelin intensiivisimpinä vuosina sudet tekivät paljon esiintymisiä, jotka toivat yhdistykselle myös rahaa. Rahan hyödyntäminen tuotti aatteelliselle yhdistykselle parhaina vuosina jopa ongelmia. Eräs legendaarisimmisista esiintymisistä oli Pohjanmaan keikka Ylistarossa.

Pohjanmaan historiallinen seura järjesti ensimmäisen tapahtumansa johon sudet oli kutsuttu esiintymään. Tämä esiintyminen johti paikallislehden hehkutukseen, Näkymä oli kuin Gallen-Kallelan taulussa, kirvoittaen ehkä suurimmat susista koskaan lausutut ylisanat. Meepin lautanauhataidot keräsivät kritiikkiä paikallisilta käsityönopettajilta, mutta muuten suhtautuminen esitykseen oli positiivista.

Varsinaisesti mielenkiintoinen osuus kuitenkin tapahtui kuitenkin ennen keikkaa, kun esitystä harjoiteltiin erään järjestäjistä takapihalla. Sankarimme onnistuivat katkaisemaan toisen kahdesta mukana olevasta miekasta, mutta onneksi apu löytyi jo naapurikunnan kyläsepän luota. Tällä välin loppuryhmä havaitsi jääneensä lukittujen ovien ulkopuolelle pimenevään ja kylmenevään iltaan. Onneksi Penan leikkimökistä löytämä lelukitara toi viihdykettä. Talon ninjakissojen harmiksi lauluintoiset historianelävöittäjät pääsivät myöhemmin sisätiloihin.

Histelin nousu ja tuho

Marraskuu 1999 - 2004

Arwenin ja Yaroslavin johdolla sekä Pummin avustuksella histel sai vakavampia piirteitä. Myös yhteistyö rautakauden Suomea elävöittävien yhdistysten kanssa pakotti tieteellisesti korrektiimpaan toimintaan. Samalla yleisempi linjaus viikinkiaikaan alkoi jäädä muinais-Suomen tieltä.

Käsityön nousu

Susien tietopääoman kasvettua alkoi herätä aiempaa vahvempi kiinnostus muihinkin käsitöihin kuin ompelukoneen käyttöön larppivaatteiden valmistukseen. Käsityötoimintaa koordinoimaan valittiin uusi toimialavastaava. Ensimmäinen Käden taidot -vastaava Lettu aloitti marraskuussa 1997. Sommelon avulla opetettiin susia tekemään lautanauhaa, ja myöhemmin on harrastettu mm. kehräämistä, neulakinnasta, kasvivärjäystä, nahanparkintaa ja vaatteiden ompelemista niin käsin kuin koneellakin. 'Poikien käsitöinä' on valmistettu jousia, kilpiä ja harjoitusmiekkoja.

Keritsemiskurssi

Keritsemiskurssi järjestettiin maaliskuussa 2000 Inari Walleniuksen maatilalla. Tapahtumassa sudet oppivat lampaan keritsemisen olevan yllättävän vaikeaa myös koneella tehtynä, mutta myös hauskaa. Vastaus kysymykseen Kuinka monta harmaasutta tarvitaan keritsemään yksi lammas? on viisi, joista neljä istuu lampaan päällä.

Kesäleirit

Syyskuussa 1999 Sportti ja Pena johdattivat muutaman urhoollisen suden Vantaan korpiin telttaleirille, joka koskemattomien korpimaiden äänimaailman takia myös jäätelöautoleirinä tunnetaan. Pimeydestä ja eksymisistä huolimatta leirillä hengattiin onnistuneesti. Traditio jatkui kesällä 2001, kun järjestettiin susien kesäleiri Aamutähden kylässä. Tapahtumasta piti tulla suuri ja siihen piti liittyä juoneton larppi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan alle 10 hengen hengaus päättyi joukkopakoon Annin mökille syömään mustikoita. Ruokaa, ruokaa. Jotain muuta kuin ohraa! Meepin kissat sentään nauttivat ulkoilumahdollisuudesta.

Susiseminaarit

Vuosina 1999 sudet järjestivät luentotilaisuuksia, Susiseminaareja. Susiseminaarit lähtivät siitä ajatuksesta, että susien tietoutta tiettyihin historian alueisiin pitäisi lisätä muutenkin kuin vain Airuen kautta. Seminaareja pidettiin Nuorisotalo Merirastissa. Aiheita olivat mm. Shamanismi (Karo), kiinalaiset (PT) ja naisten puvut (Arwen). Seminaarivastaavana toimi Henrik Kahanpää. Seminaarit loppuivat kolmen tapahtuman jälkeen yleisöpulaan, mutta tekivät hetkellisen paluun vuonna 2003 (?) Miikan runsaasti keskustelua tuottaneen esitelmän Karhumiehiä ja soturikultteja myötä.

Akateemisuus

Myös Airut alkoi saada akateemisempia piirteitä. Lehdille annettiin erilaisia teemoja kuten Miesten työt ja Naapurit, joiden ympärille kerättiin puolitieteellisiä artikkeleja. Tämä linja aiheutti paljon keskustelua ja valituksia lehden tylsyydestä. Toisaalta se herätti myös kehuja yhteistyötahoilta ja lehteä myytiin runsaasti tapahtumissa. Vastapainona tieteellisille artikkeleille toimivat Jani Hyvärin Piispa Henrik ja Lalli sarjakuva ja vuoden 2002 nk. Jäsen-Airut, joka sisälsi lähinnä peliarvosteluja. Kuva-arvostelu Ninon tyttöystävistä kautta vuosien ei ole vielä saanut julkaisulupaa.

Pikkujoulut ja tonttularpit

Susien pikkujoulut ovat jo pitkään olleet rentouttava tapa viettää aikaa yhdessä glögin, puuron, pipareiden ja yhdistyksen perusaktiviteetteihin humoristisen kannan ottaneen ohjelman merkeissä. Autoritäärisintä osaa pikkujouluissa on edustanut tonttulakkipakko, joka juontaa juurensa Maudin pikkujoulujen yhteydessä aikoinaan järjestämiin Tonttularppeihin. Niissä larpattiin, yllättäen, tonttuja, ja ratkottiin Korvatunturin ongelmia. Keskeinen osa pikkujouluperinnettä on ollut myös Waldo-pukki, joka on jakanut lahjoja pääasiassa tuhmille tytöille. Osama-pukki taas vieraili pikkujouluissa 2001 ja [KUKA]-pukki vuonna 2003. Muutamana viime vuonna on järjestetty alkoholipitoisempia Varjopikkujouluja viikinkibaari Odin's Inn:ssä.

Jäsentapahtumat

Vakavamman toiminnan lomassa on järjestetty myös vapaamuotoisempia jäsentapahtumia, joissa on ollut tarkoitus lähinnä pitää hauskaa susiporukalla. Lindmanin mökillä Joutsenossa kesällä 1999 pääasiassa hengattiin Unoa pelaten, kun taas Kahiksen mökillä Korvenpohjassa helmikuussa 2000 tehtiin myös käsitöitä, pilkittiin ja laskettiin mäkeä suksilla. Pikkujoulujäsentapahtumassa Meriharjussa joulukuussa 2001 saunottiin, leikittiin seuraleikkejä ja pihdattiin juustoa. Juhot vastaan Jukat -kilpailu jäi ratkaisemattomaksi. Aikojen muutoksesta kertoo kenties se, että viimeisimmässä jäsentapahtumassa PullaTeen mökillä talvella 2004 ammuttiin mustaruutiaseilla ja hypittiin tanssimatolla.

Varustevuokraukset

Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Internetissä paljon näkyneeltä yhdistykseltä on usein kysytty myös varustelainoja. Viimeisin oli Helsingin Yliopiston Humanistisen tiedekunnan Dragon-melontajoukkueen pukukilpailuvoitto vuonna 2003 susilta vuokratuilla varusteilla.

Musiikkivideot

Eräs varustevuokrauksen suurimpia kohderyhmiä on ollut suomalainen raskaan musiikin skene. Erityisesti Moonsorrow-yhtye, jonka levynkansien kuvituksesta on jo vuosia huolehdittu susivarustein. Moonsorrow'n Voimasta ja Kunniasta -levyssä kiitettiin muutamien nykysusien lisäksi myös erästä varsin varhaista susien metalliryhmää. Moonsorrow'n lisäksi ainakin Nightwish-yhtyeen Over the hills and far away -videolla on nähtävissä tuttuja kasvoja. Samoin susivarusteita on lainattu viime aikoina esimerkiksi City-lehden haastattelukuviin.

Foteviken

Historianelävöittämisinnostuksen voimin lähdettiin yhteistyötahoja hakemaan myös ulkomailta. Kesällä 2000 viitisentoista sutta matkusti Skånen Fotevikenin viikinkimarkkinoille tutustumaan ruotsalaiseen tyyliin ja pitämään hauskaa suomalaisessa mittakaavassa massiiviseen tapahtumaan. Kontakteja enemmän hienossa tapahtumassa luotiin mainetta juomalla itsensä pöydän alle ennätysajassa pääjärjestäjä King Björnin kotikiljulla, jota myös viiniksi kutsuttiin. Ruotsalaisten mättöä katsottiin hipelöintinä, josta huolimatta joukkomättöön osallistuttiin innolla. Sosiaalisten kiemuroiden entistä suuremman sotkemisen lisäksi Fotevikeneissä on testattu mm. kottikärryjen käyttämistä humalaisen yhdistystoverin kuljettamisessa.

Vuoden 2002 Fotevikenista palatessaan Arwen ja kumppanit olivate jo paluulaivaan ajaessaan katselleet autokannella likimain vieressä sijainnutta, kaikenlaista sälää täynnä olevaa autoa, jossa matkusti neljä varsin hippihenkisen näköistä nuorta aikuista. Telttoja ja muuta susiryönää tupaten täynnä olevan automme luo palattaessa väsyneet historianelävöittäjät kysyivät omaa automobiiliään pakkailevilta nuorilta, olivatko nämä tulossa samaan aikaan järjestetyiltä Roskilden festivaaleilta. Eivätpä olleet - matkan kohteena oli ollut joogaleiri Ranskassa. Sankariemme kerrottua olleensa viiikinkimarkkinoilla Skoonessa totesi eräs toisen auton matkustavaisista varsin legendaarisesti: No, jokainen laajentaa tajuntaansa omalla tavallaan.

Tapahtuman jälkeisessä krapulassa käytiin tiukkasävyinen keskustelu susien varojen käyttämisestä toisten ryyppyreissujen rahoittamiseen. Loppujen lopuksi todettiin sen olevan kai ihan jees.

Käsmu

Fotevikenien välivuonna 2001 ulkomaanretki suuntautui Viroon, Käsmun viikinkimarkkinoille. Tapahtuma oli pienempi ja järjestettiin vaatimattomammissa puitteissa, mutta oli vähintään yhtä hauska, vaikka alkoholia nautittiinkin vähemmän. Mutkia matkaan toi se seikka, ettei telttakankaita ja -puita kuljettavan peräkärryn rekisteriotetta lainkaan otettu mukaan (ei viikingit käyttäneet rekisteriotteita). Onneksi avuton yksikielisyys ja runsas silmien räpyttely tehosivat virolaisiin rajavartijoihin ja matkaa päästiin jatkamaan. Virolaisten mättötyyli todettiin paljon ruotsalaista hivelyä miellyttävämmäksi. Käsmun kuutamoisella rannalla pääsivät useat pariskunnat, joiden ei olisi kuulunut olla yhdessä, yllättämään toisensa. Myös Annin naittaminen ruotsalaisten päällikölle ja Ninon herääminen krapulassa saappaat yhteen sidottuna herättivät hilpeyttä.

Euran markkinat

Eurasta on tehty paljon rautakautisia löytöjä, joista tunnetuin lienee Luistarin kalmiston hauta numero 56, jonka pohjalta on rekonstruoitu niinsanottu Euran puku. Tätä julkisuutta on käyttänyt hyväkseen Pohjolan munaiselämys (oikeinkirjoitus web-sivuilta), joka on vuodesta 2001 lähtien järjestänyt jokakesäiset viikinkimarkkinat. Sudet ja Viikinkiajan laiva ovat esiintyneet tapahtumassa useita kertoja. Yleisön poistuttua tapahtumassa on ollut paljon mahdollisuuksia keskinäisen kanssakäymiseen eri histel-tahojen välillä. Kesällä 2001 joukko susia lähti purjehtimaan Sotkalla yli järven kohti kyläbaaria. Tuulen käännyttyä soutumatka takaisin osoittautui monelle liian rankaksi, mutta onneksi autot on nykyviikinkiajalla keksitty.

Ilkeä isäntä

Ilkeä isäntä oli Arwenin pitkään suunnittelema ja lopulta kahteen otteeseen pelattu Muinais-Suomalainen murhamysteerio. Peli järjestettiin Rosalan viikinkikylässä, ja oli osalle pelaajista ongelmanratkaisua, mutta monille myös silkkaa tunnelmointia. Talon isäntä oli kuollut ja epäiltiin kovasti, ettei hän olisi voinut mitenkään liukastua itsekseen kuivalta kalliolta. Taloa kohdanneet moninaiset onnettomuudet ajoivat väen ratkaisemaan mysteeriä. Ongelmat jatkuivat myös pelin sisällä ainakin myös a-osassa, jossa katon kannatinpalkki päätti pudotin Meepin murhasta epäillyn hahmon niskaan.

Juoneton larppaaminen ja demonikissat

Alkuvuodesta 2000 pyöriteltiin paljon ajatusta juonettomasta larppaamisesta eräänlaisena historianelävöittämisen kehittyneimpänä muotona. Juoneton larppaaminen tarkoittaa eläytymistä hahmon tavalliseen elämään ja ihmissuhteisiin vailla suurempia juonia tai dramatisointia. Suunnitteilla oli Pukkisaari-kampanja, jossa jokaisella olisi ollut varsin paljon nyky-itseä vastaava muinaissuomalainen persoona. Yksi Pukkisaari-peli pelattiinkin, mutta kampanja ei koskaan ottanut tuulta siipiensä alle mm. järjestäjien kiireen vuoksi. Myös suunnitteilla ollut juoneton larppi Lähteelä kaatui innostuksen puutteeseen. Projektien kunniaksi on kuitenkin todettava, että niissä esiintyivät suomen historian todennäköisesti ensimmäiset larppaavat kissat, demonikissoinakin tunnetut Iiris ja Ronja.

Histel vs. larp

Keskittyminen historianelävöittämiseen ja erityisesti Muinais-Suomeen on herättänyt aikojen kuluessa paljon vastustusta. Myös yhteistyötahovouhotusta on kritisoitu: Haluammeko esittää olevamme vakavahenkisiä histel-ihmisiä, kun oikeesti me ollaan larppaajia kuitenki. Ristiriitaa histelin ja larppaamisen välillä on yritetty tasoittaa Rautajoen ja Hallayön kaltaisten pelien avulla, mutta pitkään on ollut avoinna kysymys siitä, pitäisikö susien tukea kaikkia jäsenten peliprojekteja, vain historiallisia tai vain viikinkiaikapelejä. Sama keskustelu on toistunut vuodesta toiseen samojen ihmisten esittäessä samat argumentit. Käytännössä kaikkia vähänkään mielenkiintoisempia projekteja on kuitenkin tuettu niiden genrestä riippumatta.

Sudet ovat 'Seurallisia, mukavia, huumorintajuisia, ja tota järjestävät hyviä larppeja'Susipioneeri Hannu haastattelussa

Domus

Domus oli postmoderni yhdistelmäkulttuuripeli pseudoantiikkisessa maailmassa, tai niin sitä ainakin mainostettiin. Neljä peliä ja kaksi marppia käsittänyt kampanja tuotti järjestäjille ja pelaajilleen suurta iloa ja loppui liian suuria intohimojen aiheutettuaan valtaisaan flamewariin domuksen postituslistalla. Pelit voisi kiteyttää vaikkapa lentävään lauseeseen viikingit ilmat housuja.

Harmaat Kronikat ja Velho Yaroslav

Pelin koko nimi oli Harmaat Kronikat - Kadonneen kuninkaan metsästys ja sumuisten vuorten lohikäärmeiden pojan paluu. Kyseessä oli humoristisesti toteutettu äärikliseinen high fantasy -peli, joka pelattiin n'Uuxiossa 60 hengen voimin. Pelistä jäi elämään useita lentäviä lauseita kuten Ahu! Olen Hullu Harakka!. Legendaarinen Järven Neito saapui paikalle lautalla ja tunnelma olisi ollut äärimmäisen hieno, mikäli mankalla soitettu musiikki ei olisi jatkuvasti sammunut. Pelin legendaarisin hahmo oli kuitenkin Airuesta tuttu suuri harmaa velho Yaroslav, joka saattoi suojattinsa puolilohikäärme Wilhelmin e'Spoohin suurkuninkaaksi. Myös Jänkhäninja syntyi Harmaissa Kronikoissa.

Hallayö

Hallayö oli Rautajoen henkinen perillinen, ristiretkiajan Suomeen sijoitettu yli sadan hengen ahdistavaksi ja vakavahenkiseksi tarkoitettu peli. Peliä ennen järjestettiin Kirkkonummella Vantaan kaupungilta vuokratulla leirintäalueella proppiviikko, jossa merenrantakallioille rakennettiin ristiretkeläisten hyökkäystä paenneiden suomalaisten leiri. Peliä varten ommeltiin myös etukäteen viikinkitelttoja koko osallistujamäärän majoittamiseksi. Pelipaikka oli hengenvaarallinen: liukastumisvaaran ja pilkkopimeyden lisäksi vaivana olivat käärmeet ja inhoittavimpina kaikesta hirvikärpäset. Pelaajat olivat kuitenkin innokkaita ja hyvin valmistautuneita, ja peli oli hyvin tunnelmallinen. Eräs pelaajista lauloi yöllä vartiovuoronsa aikana erittäin vaikuttavan laulun isänsä kuolemasta taistelussa.

PullaTeen histelpelit

Muuhun kuin viikinkiaikaan sijoittuneita erittäin laadukkaita ja selkeästi susipeleiksi leimautuneita historiallisia pelejä on PullaTeen johdolla järjestetty vuodesta 2001. Alaska-peli sijoittui 1600-luvun loppuun, Hacienda Eldorado kuvitteelliseen banaanitasavaltaan San Cristbaliin 1950-luvulla ja Musta Lippu Yhdysvaltain sisällissotaan. Kaikista näistä on jäänyt legendaarisia muistoja ja myös pelien proppauksessa sekä tunnelmassa on aina ollut jotakin erityisen kehuttavaa. Jotkut asiat eivät kuitenkaan koskaan muutu, kuten se, että Aamutähden kylässä sataa aina.

9mm

Syyskuussa 2001 järjestettiin nyky-Helsingin alamaailman elämää kuvaava larppi 9mm. Pelissä hyödynnettiin avustajia joiden avulla luotiin varsin elokuvallisia kohtauksia ja useampikin hahmo aloitti pelinsä löytämällä erinomaisesti propatun verisen ruumiin. Jontsu aloitti pelinsä käymällä hahmonsa kavereiden kanssa kaupassa ja menemällä sitten yhden kaverin kotiin. Asunnon ovi oli auki, mikä hämmensi poikia, ja sisällä odotti suuri järkytys: kaveri olikin kuollut. Tämän jälkeen pohdittiin kuka kaverin tappoi, kuka kuolee seuraavaksi, mihin varastettu huumelähetys katosi, ja kehtaako lämmittää pizzan kun asunnossa on kuollut ruumis. Peli päättyi suurimmalta osalta jo lauantaina, mutta pelinjohto pääsi silti tekemään sunnuntai-aamuna pizzakuljetukseksi naamioituneen murhayrityksen.

Marp-gaalat

Maudin marp-vastaavakaudella alettiin järjestämään marp-gaaloja, iltapukutilaisuuksia, joissa keskusteltiin marppien tilasta ja palkittiin kauden (syys tai kevät) parhaan marpin kirjoittaja. Mussulla pidetyssä marp-gaalassa Roni pomppasi pystyyn ja löi päänsä kattokruunuun, pudottaen sen Sarnon jalalle valuttaen verta lattialle. Kriisi syntyi kun simultaanisti piti paikata jalka, kerätä sirpaleet, pestä matto, rauhoitella Ronia ja miettiä, miten selittää asia Mussun vanhemmille. Marp-gaalojen virallinen osuus on kerta kerralta lyhentynyt jättäen tilaa yleiselle ilonpidolle. Jonkinlaisen ennätyksen teki vuoden 2004 Maunulan markiisi Julle tyytymällä vain julistamaan gaalavoittajan ja kertomaan, että ruokaa on tarjolla.

Viikinkipidot

Viikinkilarp-saagan päätyttyä jäi Harmasusien kevättoimintaan tyhjä aukko, jonka täyttämiseksi Arwen ja meep. alkoivat järjestää Viikinkipitoja. Pitoihin kopioitiin kaikki Viikinkilarppien oleelliset elementit: paini, simanjuontikilpailu, tarinankerronta, pornopolkka ja tietenkin runsas ruoka. Viikinkipidoissa on myös nähty varsin tasokkaita musiikkiesityksiä.

Viikinkipitojen konseptina oli jäsenille suunnattu pukutapahtuma ilman rooleja. Pitoihin kutsuttiin susien lisäksi yhteistyötahojen edustajia skismaa aiheuttaen, josta huolimatta pidot olivat yleensä varsin onnistuneet. Pitopaikalla, Porvoon Hinthaarassa, on nähty jäsenten sukulaisia pikkulapsista mummoihin ja alastonpainia.

Simanjuonti ja paini

Erinäisten tapahtumien myötä on susille muodostunut monenlaisia perinteikkäitä ajanviettotapoja. Viikinkilarppeihin ja niitä seuranneisiin pitoihin kiinteästi liittyvät simanjuonti ja paini. Sima ei ole tavallista vappusimaa vaan lähes autenttista hunajasimaa, jota ei ole juotu vain huviksi vaan myös kilpaa. Suurina määrinä nautittuna sima ei välttämättä ole ollut miellyttävää, mutta kilpailuhenki on silti pitänyt. Pisimpään mestaruutta on hallinnut Esko.

Toinen kunniakas viikinkipitojen kilpalaji on ollut viikinkipaini eli glima. Painiharjoituksia on järjestetty myös yleisötapahtumissa kuten Keskiaikaisilla karnevaaleilla. Kiistaton kaikkien aikojen painimestari on ollut Jose. Neljännessä Viikinkilarpissa koettiin vanhempien susien parissa sukupolvenvaihdostakin kuvastanut suuri järkytys, kun täydestä tuntemattomuudesta noussut Frankki eli Visa selätti vanhan polven ennakkosuosikin, Skollin. Useampi leuka loksahti auki aivan muista kuin pelin sisäisistä syistä.

Totaalikieltäytyjät ja militaristit

Susiin on mahtunut mitä erilaisempien elämänkatsomusten edustajia ja yhdistystoiminnan rinnalla on aina kulkenut tietynlainen poliittinen juonne, vaikka yhdistys poliittisesti sitoutumaton onkin. Juppien, hippien ja militaristien keskuudesta erityisen näkyväksi ovat nousseet aseistakieltäytyjät. Pitkäaikaisen puheenjohtaja Lindmanin johdolla yhteensä neljä jäsentä on suorittanut asevelvollisuutensa vankilassa. Aikoinaan mukana toiminnassa oli eduskuntavaaleissa 2003 kuuluisuuteen noussut anarkisti Markus Drake. Susien kirjastosivarit aikaansaivat myös hämmentävää tarvetta jättää kirjansa palauttamatta: titteli-kohdan keksimisen jälkeen muistutuskirjeitä saivat mm. Riemuamiraali Saari, Taistelija Tammisto ja Ylipappi Tupakka.

Myös perinteisiä maanpuolustuksellisia arvoja on vaalittu ahkerasti susien parissa ja esimerkiksi mättötreeneissä on hyödynnetty laajalti aliupseerikoulun oppeja. Wolfpackin vetäjänäkin toiminut Perovuo tunnettiin aikanaan nimellä HarMi, Harmaasusien Militaristi. Unohtaa ei myöskään sovi susien aktiivisinta aseintoilijaa, siviilipalvelusmies Nikkasta. Sittemmin useat sudet ovat päätyneet ampumaharrastuksen ja jotkut myös sotilasuran pariin.

Susipioneerit

Susipioneerit ovat Emilian johtama uudehkoista susista ja ulkojäsenistä koostuva kuoro, joka esittää vanhoja työväenlauluja uusilla, susiin liittyvillä sanoituksilla. Susipioneerit ovat esiintyneet mm. susien pikkujouluissa ja saavuttaneet suuren suosion.

Susimätön kuolema

Vuonna 2001 tuli suomeen englantilainen historianelävöittäjä Guy Windsor ja perusti miekkailukoulun. Guyn osoittauduttua tiettyjen tahojen mielestä varsin guruksi, intoutuivat myös muutamat sudet mukaan, pitkäaikainen mättäjä Sportti etunenässä. Hyvin nopeasti kävi ilmi susimätön olevan ala-arvoista, ja täysin Guyn renesanssiperiaatteiden vastaista. Lannistus oli suunnaton, olivathan sudet olleet Suomen teräsmättöskenen kuninkaita jo vuosia. Mättötreenit menettivät jälleen aktiivisen vetäjän Sportin siirtyessä Guyn riveihin. Tästä suosta sudet ovat vasta nyt nousemassa. Merkittävä ero on myös tavoitteissa. Nykyteorian mukaan Guyn koulun miekkailu on budoon rinnastettavaa kamppailulajia, kun sudet taas ovat kehittäneet miekkailutyylinsä larppien konfliktinmallinnukseen ja näytöskäyttöön.

Aikuistumisen merkit

Susitoiminta on nähnyt jo useampia sukupolvia, ja vanhemmissa (entisissä) aktiiveissa on nähtävissä pelottavia aikuistumisen merkkejä. Ensimmäinen Sudenpentu, Heikin poika Jännä-Eemeli syntyi syksyllä 2003, jolloin myös Wilman avioliitto julkistettiin. Samoin useat vanhat susiaktiivit ovat keränneet kunniaa ja menestystä yritysmaailman uraohjuksina. Vanhat ja nuoret sudet ovat kuitenkin eläneet yllättävän sopuisasti. Samoihin tapahtumiin osallistuu ongelmitta niin 15-vuotiaita kuin kolmekymppisiäkin jäseniä.

Sudet on iha mukavaa possea, joskin ei jaksaisi niitä (tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta) joka päivä.Erään susiaktiivin poikaystävä